Liisa Vitali (1918 - 1987)
Korut "ovat vain iloisia pieniä pompuloita". Liisa Vitali ei pitänyt korujaan taiteena, vaan yksi korun tärkeimmistä funktioista oli tehdä iloiseksi. Paitsi korusuunnittelija, Vitali oli myös maanviljelijä. Hän sai aiheensa Vilukselassa sijainneen maatilan pihapiiristä ja luonnosta. Vitalin mallistot ovat pohjautuneet luontoon ja korujen nimet on saatu luonnosta. Vitali tulkitsi luontoa taitavien geometristen kuvioiden ja muotojen avulla.
Liisa Vitali (1918 – 1987) oli yksi 70-luvun korutaiteen näkyvimpiä vaikuttajia. Hänen korusuunnittelu sai alkunsa kilpailusta, jonka hän voitti suunnittelemallaan rannerenkaalla ja sormuksellaan. Rannerenkaassa oli art deco vaikutteita ja koru oli sikäli edistyksellinen, että se oli tarkoitettu sekä tyttöjen että poikien käytettäväksi. 1960-luvulla Vitali työskenteli yksin ja teki kaikki korunsa käsin. Kun tuotannon ja myynnin hoitaminen yksin kävi mahdottomaksi, hän otti vuonna 1968 yhteyttä Westerback Oy:n (nykyinen Kultakeskus) ja Vitalin ensimmäinen korumallisto esiteltiin Westerback Oy:n 50-vuotisjuhlamessujen näyttelyosastolla.
Ympyrä ja pallo olivat Vitalin suosikit. Eri mallistoissa hän ryhmitteli niitä aina uudella tavalla. Samassa korussa pienet ja suuret ympyrät eivät aina olleet välttämättä symmetrisesti. Ympyröiden avulla korostui rytmikkyys ja iloisuus. Korujen reijityksen ja ohuen materiaalin vuoksi korut olivat kevyitä, huolimatta siitä että jotkut korut saattoivat olla laaja-alaisia. Vitalin korut antoivat naisellisen ja hempeän vaikutelman verrattuna 1970-luvun alun raskaisiin pronssikoruihin.
Leppäkerttu-mallisto on leimaa antavin Vitali-mallisto, johon kuului riipuksia, korva- ja kaulakoruja, rintaneuloja ja sormuksia. Mallistossa Vitali tulkitsi puoliympyräistä leppäkerttua täysympyräisenä pallona, jossa pilkkuja symboloivat erikokoiset ympyräiset reijät. Pitsi-sarjassa Vitali käytti myös erikokoisia reijitettyjä ympyröitä. Myös pitsisarjaan kuului näyttäviä sormuksia, rannerenkaita sekä kaula- ja korvakoruja.
En muista koskaan nähneeni Vitalin muurahaisenpolku-sarjaa. Siinä hopealevylle on sommiteltu erikokoisia ympyräreikiä. Sarjaa tehtiin korvakoruna ja rannerenkaana.
Kultakeskus Oy on ottanut uudelleen tuotantoon Leppäkerttu ja Pitsi -mallistot sekä viimeksi syksyllä 2011 Kevät-sarjan. Mallistossa Vitali saattoi tulkita kevättä yhdellä, muutamalla tai yli kahdella kymmenellä kukalla ja koruissa hän hylkäsi geometrian ja valitsi luonnonmukaisuuden. Myös Kevät-sarjaa valmistettiin aikanaan laajana sarjana, johon kuului sormuksia, rintaneuloja, riipuksia ja korvakoruja.
Kulta- ja hopeakenno-sarjojen lähtökohtana oli mehiläiskenno, jota Vitali kuvasi pyöreästi kaartuvilla lomittain päällekäin olevilla neliöillä. Sarjaan kuului sormuksia, riipuksia ja korvakoruja.
Gardenia-sarjaa mainostettiin pohjolan pakkasissakin säilyvänä kukkasena. Korussa kukan muodostavat kaksi tai kolme päällekäistä, vapaasti laineilevaa harmahtavaa hopealaattaa, jotka on liitetty toisiinsa matalalla pylväällä. Tähänkin mallistoon kuuluivat sormus, riipus, korvakorut, ranneketju ja rintaneula.
Mielikuvituksellisia koruja olivat myös Vitalin riipukset "Sillä sipuli" ja "Kissantassu". Lisäksi olen kuullut mm. näyttävistä sormuksista nimeltä "Villiviini" ja "Kiehkura".
Itseoppinut taiteilija ja korusuunnittelija suunnitteli useita korusarjoja. Kultakeskuksen tuotannossa on aikoinaan ollut noin 100 mallia.
Nuppu kuvaa abstraktissa muodossa kukan nuppua. Someron akateemisille naisille Vitali suunnitteli Silmu-sormuksen, joka valmistettiin poikkeuksellisesta materiaalista – valkokullasta – jonka koristeena oli timantti.